Teki niin mieli kirjoittaa journali, koska no, minulla ei ole blogia ja no sekin että tunteet on aikalailla pinnassa :')

Olen huomannut kamalia asioita itsessäni , niin kuin nyky-yhteiskunnassa. Olen vasta lähiaikoina alkanut miettimään
enemmän sitä, kuinka onnekas olen. Elämäni aikana , varsinkin parin vuoden sisällä on tapahtunut kamalia asioita
läheisilleni, jotka ovat vaikuttaneet minuun, sekä järkyttävällä tavalla, mutta myös hyvälläkin tavalla meinaan, se on pistänyt
minut ajattelemaan sitä mikä on arvokasta. :')  

No kerron pari kamalaa asiaa, jotka ovat järkyttäneet minua , itkettäneet ja satuttaneet, mutta silti tehneet minusta samaan aikaan heikon
ja vahvan. Äidilläni todettii noin kaksi vuotta sitten sarkoidoosi,eli  keuhkokasvain(/syövän sekoitus). Äitini oli leikkauksessa, useissa testeissä ja nyt hän oli pari päivää sitten lääkärissä, ja ennustus on hyvä, kasvain ei leviä. Äitini on paljon pirteämpi ja tuen häntä enemmän kotitöissä ja keskustelen hänen kanssaan enemmän, osaan nyt kunnolla arvostaa sitä, minnula on ihana äiti <3
Toinen tapaus tapahtui noin 2 kk sitten. Paras kaverini, sielunsiskoni, jonka olen jo tuntenut lähes 9 vuotta ja näemme lähes joka päivä, rakas, tärkeä
ja ihana ystäväni, kärsi ala-vatsa kivuista, jotka olivat jaktuneet kauan. Hän meni siitä lääkäriin. Muistan sen mitä sanoin hänelle ennen sitä.."Hyvin se menee, ei mitään hätää, tärkeintä on että he selvittävät mikä sinua vaivaa ja onko se edes mtn kauhean vakavaa ".. Joo.. en edes ajatellut, että se voisi olla mitään pahaa. Kaverini palasi takaisin koululle, suru silmissään, (ravistelin ja kyselin mikä on todettiinko jotain vakvaa) .. "minulla.. on kasvain.."
En osannut ajatella silloin mitään, en mitään, olisin vain nauranut hysteerisesti ja heittänyt kirveen päähäni, jos sellainen siis siinä olisi ollut..

Nyt kaverini pääsi tänään sairaalasta, leikkaus meni hyvin ja kasvain oli hyvä laatuinen eikä se luultavasti leviä. Päässäni pyörii ajatus, miksi näin tapahtuu juuri minun läheisilleni, ja juuri niille, joiden sydän on kultaa kalliimpaa , ajattelevat parastani ja ovat oikeasti rinnallani loppuun asti, kuten minäkin heidän.

Tajuttuani, kuinka onnekas olen, kuinka onnekkaita he olivat, tajuan, elämä on epäreilua, mutta sen arvoista HALUAN ELÄÄ SEN!
Haluan nauttia joka hetkestä joten, tiedän ,että täällä deviartissa, youtubessa, moni pakenee paineita yms piirtämällä, se on hyvä keino purkaa tuskaa, mutta , älkää jumittuko tänne, tai ylipäätänsä internettiin. Joka päivä voi tutustuu uusiin ihmisiin, joku heistä voi olla elämänkumppanisi tai tuleva paras kaverisi. En sitä ettei netistä voisi etsiä parisuhdetta, tai parasta kaverisuhdetta, itse kun tämän olen kokenut vaan, että eläkää elämä oikesti älkääkä ruudun läpi, tai vain seuraten muiden blogeja yms muiden elämää. Nyt en tarkoita sitä, että ei saisi olla neitssä tai lukea /olla blogia SAA! Mutta älkää tehkö siitä elämäänne. Kaikki ovat ihmisiä, saman arvoisia, aina voi saada kavereita, vaikka olisi ujo tai muuta sellaista. Täytyy olla rohkea. Täytyy osata arvostaa elämän pieniä iloja, ihmeitä , jotka ympäröivät meitä joka hetki , joka puolella, kuten ystävät, terveys, ruoka, koti, perhe <3
Nähkää ne asiat jotka ovat teillä kultaakin kalliimpia Ihmeitä kuten kaverit, joita näkee, muuallakin kuin facebookissa.. menkää heidän luo , kertokaa heille, kuinka paljon välitätte heistä. Kerro kullallesi että hän on osa sinua ja tärkeä, jollet kerro sitä tarpeaksi usein, ikinä ei tiedä kuinka usein saat sen sanoa... ELÄKÄÄ HETKESSÄ! KOKEKAA NE ITSE :') Minä olen oppinut arvostamaan elämän ihmeitä ,asioita ,ihmisiä jotka tekevät elämästä elämää, kaikki voivat kokea sen.! <3 :'))

Tämä teksti ei teistä ehkä ole ihmeellinen ja osat voivat olla että mitäs ihmettä :'D... mutta olen elänyt nämä.. olen vahva, ja ylpeä perheestäni,
ystävistäni ja lähimmäisistäni. love ya <3 Se mikä ei tapa, vahvistaa. )

Tässä aiheeseen sopiva video : [link]